Kyllä puolatkin voi hajota osaksi, mutta se vaikuttaa (pitäisi...) silti samalla lailla molempiin pyttyihin, eli voi todeta helpoimmin vaikka vaihtamalla 1 ja 6 pyttyjen tulpanjohdot keskenään. Usein puolissa on myös merkitty jompikumpi napa, siten että siihen tulee maadoitus, mutta senkin suhteen nuo ovat symmetrisiä, eli toisessa tulpassa kipinän jännitteet ovat toisin päin ja toisessa päinvastoin ja jos vaihtaa puolasta plussan ja maadoittavan johdon keskenään ne päinvastaisuudet vain vaihtaa paikkaa.
Napaisuudesta en tosin ala kiistelemään, koska mielestäni joissain kawan tehtaan ohjeissakin oli tarkkaan määrätty kumpi johto kumpaan napaan ja toisessa taas lukee lopussa ettei järjestyksellä ole väliä hukkakipinäpuolissa. Ennen vanhaan, olisiko ollut plusmaadoitetuissa autoissa (puolalla ja virranjakajalla) kipinän suuntaa optimoitiin siten että sivulektrodi kuluisi enemmän ja keskielektrodi vähemmän, mutta niitä oli 6 voltin systeemeillä ja kipinä oli muutenkin häilyvä ja tulppia rassattiin hintasäästön takia...
Periaatteessa kahdessa tulpassa on toki ihan pieni ero kipinän laadussa, koska elektronit kerääntyvät "kärki"kohtiin ja siinä on pieni ero jos on kyse keskielektrodista ja toisessa sivuelektrodista - mutta ero on kovin pieni, ja kaikkien muiden ohella yleensä hukkuu kohinaan. Itse en ole ainakaan perinteisillä tulpillakaan huomannut eroa vaikka kärkivälin kulumisessa ja sen pitäisi olla ihan mitattavakin ero pitkän ajan kuluessa...
[Edit] Tästä tulikin äidinkielenpähkinä: miten kuuluisi kirjoittaa plusmaadoitettu plusmerkillä: +maadoitettu, +-maadoitettu + -maadoitettu + maadoitettu.... mitäs muuta vielä keksisi

[Edit2] Tulpan vaihto voi muuten tulla eteen melkein joka käynnistysyrityksellä, vaikka vian saisi korjattuakin, niin sen lisäksi täytyy ehkä vaihtaa taas uusi tulppa. Yhdessä moottoripyörässä ei lähtenyt ikinä toimimaan ilman tohotusta, jos sattui kerran kastumaan. Siinä oli toki vähän vikaa sytytyksessäkin (Boyer-Bransden) että kaasareiden säädöissäkin. Noita ominaisuuksia on uudemmissakin, vuosituhannen vaihteen Alfa-Romeo oli kovin huono käynnistymään, jos sitä oli edellisen kerran siirretty vain muutama metri parkkiruudusta toiseen. Jos yritti seuraavaksi käynnistää ilman kaasun avaamista täysin olisi saanut pyörittää akun tyhjäksi, mutta siinä toki muutkin pytyt liittyivät mukaan kunhan sai jotenkin käymään (mutta sytytyskin oli paljon modernimpi ja tehokkaampi COP).