Kawazi.Net

Lueskelin fiiliksissä ja mielenkiinnolla "Tulikko Kawalla?" kirjan ja siellä puhuttiin aika usein säätötanko mallisesta ohjaustangosta, joka aikoinaan oli Suomaassa kielletty? Mimmosestahan stongasta oikein mahtaa olla kymysys - muistaako/tietääkö joku?
Vaikka kirjoittaja on kuutisen vuotta itteäni nuorempi, tuli elävästi omat, senaikaset kohellukset mieleen ja seuraava osa "Tottahan Kawalla" meneekin lukuun saman tien.

_________________
Ride and Let Ride...
Z1000 A2 1978

Se U- muotoinen "NUTU" stonga?

_________________
Kyllä kaksitahtiset keksittiin varmaan ennen neli- tai viisitahtisia!

Uskoisin Jurvan Kynäilijän tarkoittaneen kuvanmukaista (sorry kerettiläinen kohde ) stongaa, joita tuohon aikaan oli saatavilla eri korkeuksilla ja leveyksillä. Laittomiahan - tietysti! - olivat ne. Tuolloisen mentaliteetin mukaanhan KAIKKI, mikä ei ollut konepyörissä pakollista, oli kiellettyä.
Kuvan ohjaustanko muuten ei aiheuttanut koskaan viranomaisten kanssa minkäänlaista ongelmaa, kuten ei Jytärin varsin rohkea äänimaailma, molemmista kun oli merkintä rekisteriotteessa jo uutena. Tosin kohdistui mainittu maininta originaaleihin osiin: XS2:n oma stonga oli maahantuodessa vallitseviin määräyksiin verrattuna muistaakseni 2cm liian leveä ja pakoputkissakin oli joku tyyppikatsastuksessa hyväksytty (!) poikkeama "normaaliin". Mutta tärkeintä, että ko. merkinnät kai "hajottivat liikennevalvontaviranomaisien huomiota" siinä määrin, että omatkin viritykset menivät läpi mainitussa Tilanteessa. Takaroiskeläppä taas ei kelvannut, sen taivuin sakkojen jälkeen korvaamaan laillisella...

Kelvotonta kuvanlaatua yritän puolustella sillä, että tuolloinhan rätkien - eritoten omien - kuvaaminen ei ollut Se Juttu. Kyseinen kuvakin on vain vanhan paperikuvan osasuurennus josta kuvan varsinaiset kohteet (oma schäfer ja vanhempien belgi) on rajattu pois. No, oikeasta filmikuvasta irroitettu, suurennettu osa ei sentään pikselöidy, kuten tekee tiki tiki -aikakauden otos suurennettaessa.

No joo, tuo hanskin stonga näyttää todelliselta säätötangolta! NUTU-stongasta en oo ikinä kuullut, enkä tommostakaan ole nähnyt, mikä tuossa hanscin kuvassa on.
Siinä kyllä säätöjä piisaakin omiksi tarpeiksi, varsinkin jos tuon U-osan saa taitettua eteen mittarien molemmin puolin ja/tai taakse ja kun nuo kahvaosatkin taitaa olla viellä erikseen säädettävissä.

Oliskohan mulla ollut tommonen samannäkönen, mutta kiinteä ja matalampi mun Twinjetissä... Harmi, kun ei ole ainuttakaan kuvaa tullut otettua niihin aikoihin.

_________________
Ride and Let Ride...
Z1000 A2 1978

Joo kyllä, täällä on jo ehditty hyvinkin kansanvalistustyötä tehdä säätötangon tiimoilta. -70-luvulla se oli ainakin Etelä-Pohjanmaalla hyvinkin yleinen, (k-väkkään ulkonäkönsä takia, luulisin, koska siellä suurin osa asioista tehdään "komian tähäre"), kunnes 1.6.1977 oli yleinen moottoripyöräilijöiden kurituspäivä, kypäräpakon voimaanastumisen lisäksi eritoten säätötanko sekä hitsatut tangot kiellettiin. Kaikenlaisia rakentelun estosääntöjä tuli myös voimaan. Niistä oli seikkaperäinen selvitys jossain kevään -77 Tekniikan Maailmassa. Saattaisi sekin lehti pinoistani löytyä jos vain alkaisi innolla tonkimaan. Mielenkiintoista sinänsä, että tuossa viitisen vuotta sitten muudan Tuuttimies oli mennyt rakentelemaansa Tuuttia katsastamaan mennyt, säätötangolla, ja katsastusmies oli melkeinpä innostunut aiheesta, todeten jotakuinkin niin, että:"...tämähän onkin hyvä, sitähän voi säätää haluamaansa asentoon!". Niin että onko se vielä tänä päivänä laiton, vaikea sanoa. Itselläni oli H2:sessa tuollainen jokusen vuoden. Aina niitä silloin tällöin rompepäivillä tulee vastaan, mutta tehdäänkö vielä uusia, sitäpä on vaikea sanoa. Ja muuten, kaikkein viisaimmilta kuultu asiantunteva lausahdus, "...jaa sulla on tuollaiset clip-on:it...", ei pidä paikkaansa, käsittääkseni clip-on:it tulivat kiinni etuhaarukan putkiin. Eli eri asia ovat ne. Nuo kahvaosien kiristysruuvit, (joiden piti olla tosissaan kiinni), olivat tuumakierteiset eli englantilaisvalmisteisia taisivat olla ne. Olisiko merkki ollut Wassel? Mutta mukawaa on se, että Kawalla-trilokiaa vielä luetaan.

Ai niin, jäsen Mr Walkerillakin taitaisi löytyä tarinaa säätötangosta, -80-luvun Tuuttiajoiltaan. Mutta tässäpä vielä kertaalleen tuo puheena ollut kapistus;

_________________
Mun kans on sitte heleppo olla,on vain justihin niinku mä sanon. Ja siksi toiseksi, tarvittoopa mun kans ruveta...

No nythän mä vasta hokasin, että se onkin kirjailija itte, joka vastas. Tänään sain luettua sen kolmannenkin ja tykkäsin kyllä kowasti koko sarjasta.
Pojat on poikia ja simmosina tuntuu pysyvänkin

_________________
Ride and Let Ride...
Z1000 A2 1978

MuKawa kuulla, tai nähdä pikemminkin. Kiitos kommentistasi, palaute on aina paikallaan.

_________________
Mun kans on sitte heleppo olla,on vain justihin niinku mä sanon. Ja siksi toiseksi, tarvittoopa mun kans ruveta...

En tunne sääntömaailman käänteitä, mutta jossain vaiheessa kaikki muut kuin yksiosaiset ohjaustangot olivat kiellettyjä. Mulla kun oli Laverdoja 80-luvulla niin niissä oli (ilmeisesti?) tehtaan omaa tuotanto oleva kuusiokolopulteilla ja hammastetuilla vastinpinnoilla oleva säätötanko vakiona, loistava keksintö, vaikka säätö olikin aika karkeaa hammastuksesta johtuen.
Sitten RGS-malleissa oli ihan tavalliset clip-onit yläkolmion yläpuolella teleskoopin liukuputkien päissä kiinni, mutta varmaankin säännökset oli taas muuttuneet sallivammiksi.
Ja onhan mulla ZXR:ssä ihan rehelliset clip-onit myös

Niin ja trilokian kakkoseepos menossa just nyt ja kolmososa odottaa pöydällä vuoroaan.
Kouvolan pääkirjastosta löytyi kaikki kolme nätisti hyllystä.

_________________
Kawasaki ZRX1200

Exä Kawasaki ZXR750H2

Pientä tankosäätöö v. 1972

_________________
Kawasaki! katujen ääni

Hieno kuva. Taustalla hienoa automuotoilua myös.

_________________
Kawasaki ZRX1200

Exä Kawasaki ZXR750H2

Veljen Kapitän -53, asustaa nykyään Lahdessa.
Autosta on juttua V8 Magazinen numerossa 3/83

_________________
Kawasaki! katujen ääni

Joo kyllä. Japsisomessa on meneillään erinomaisen asiantuntevaa ja somemaisen vankkaa "clip-on"-tietämystä erään Kingin tiimoilta, vaikka säätötangosta kyse lieneekin. Voi voi sentään, oppivatkohan milloinkaan? Kannattaisi käydä joskus näillä sivuilla niin pysyisi asioista perillä. Mitenkäs ne Lapinlahden linnut asian ilmaisivatkaan; "...miksei asioista puhuta, niiden oikeilla nimillä..." tms.

_________________
Mun kans on sitte heleppo olla,on vain justihin niinku mä sanon. Ja siksi toiseksi, tarvittoopa mun kans ruveta...

Joo kyllä, ensimmäisestä säätötankokokeilusta alkaa olla 50 vuotta, niin se aika rientää kun on lystiä. Ei nyt varsinaisesta kokeilusta suinkaan, lähinnä aiheeseen innostumisesta. Pitkäpiimäinen tarina, mutta niinhän ne Jurvan Kynäilijän jaaritukset tuppaavat olla. Oppikoulun ensimmäisen luokan metallikäsitöissä edellisen syksyn ja talven mittaan tuli tutustuttua kaasuhitsausvälineisiin. Mitään luokkasaumoja ei syntynyt, lähinnä liekin sammumisen aiheuttamia paukahduksia sekä hallitsemattomia kipinäsuihkuja. No mutta jonkinasteisen liekin onnistuin saamaan aikaan. Koulun parkkipaikalla oli JP:n satapiikki Honda, varustettuna säätötangolla. Ja syystä jotta se oli suorastaan rajun näköinen, samoin kuin että autotalliimme oli kesällä ilmestynyt kaasupullot pilleineen, (sähköhitsin lisäksi), saimme serkkupojan kanssa varsinaisen kuningasidean. Jotain tuota muistuttavaa piti saada aikaan. Yksi joutilas naistenpyörä sekä pari ylimääräistä ohjaustankoa löytyi ulkorakennuksista. (Tyypillinen tarinan rönsyily tähän väliin, koko edellisen kesän olimme itseämme kiusanneet epätarkoituksenmukaisilla polkupyörillä. Minä kuparinvärisellä Jupiter Pepperillä ja serkkupoika vaaleanvihreällä Raleigh Chopperilla. Omalla tavallaan makeita kapistuksia, ainakin sivullisten mielestä, mutta eipä ole tuon ajan jälkeen erikoisemmin intoa löytynyt ko. rakentelutavan moottoripyöriin.Ajoasento kun ei ollut häävin häävi. Mutta whatever blows your skirt up, tapasi Buster Poindexterkin lohkoa joskus.)
Alkuun kulmahiomakoneella yhdestä ohjaustangosta kahvaosat ja putkenpäähän leikkaantui samalla summittainen viiste. Pyörässä paikallaan olleesta tangosta ensin tupet pois, hitsauspilliin sinisehkö liekki ja sitten tankoon pillistä kuumaa, aina punahehkuisuuteen asti. Olihan sitä sitten helppo taivutella, joskaan jälki ei näyttänyt siltä, että asianmukaista putkentaivutusvälineistöä olisi käytössä ollut. Eli paksuus- sekä muotovaihtelujakin putkessa riitti, mutta näennäinen U-muoto saatiin aikaan. Toki lievää eripuraakin esiintyi siitä, mistä kohdin lämmitetään ja kuinka paljon, mutta ei vakavissa määrin. Jaahas, ja sitten kahvaosat kiinni. Jalo pyrintö oli hitsata ne kaasulla, mutta putkilla oli riittävästi lämmettyään taipumusta palaa puhki. Niinpä otettiin sähköhitsausmuuntaja käyttöön ja koetettiin mahdollisimman pienellä virralla hitsailla. No puikkohan tarttuili jatkuvasti kiinni ja lämpeni punaiseksi, mutta pienillä pätkillä mentiin eteenpäin. Siitä huolimatta putkiosa muovisten kahvojen alla lämpeni ja kahvat olivat sulaa, ainakin roikkuivat jo hälyttävästi. Lopulta jonkinlaiset saumantekeleet olivat tehtynä ympäriinsa ja pakko myöntää, ettei lopputuloksessa silmä erikoisemmin levännyt. Hopeanväristä maalia, (puhumattakaan niistä pakollisista viinipullonkorkeista), ei mistään löytynyt, että olisi edes jollain tavalla voinut siistiä jälkiään. Koeajo kuitenkin osoitti ajoasennon selvästi parantuneen. Kävi sitten loppusyksystä niin, että jouduin samaisella polkupyörällä lähtemään ihmisten ilmoille ja sen verran oli sentään itsekritiikkiä pelissä, että annoin tälle viritykselle rautasahaa ja pistin jonkin tavallisen ohjaustangon tilalle. No, vajaan kolmen vuoden päästä sitten sain pistää Stormille tilauksen oikeasta säätötangosta. Mutta jotta 50 vuotta tuota fetissiä on riittänyt. Ettäpä näin.

_________________
Mun kans on sitte heleppo olla,on vain justihin niinku mä sanon. Ja siksi toiseksi, tarvittoopa mun kans ruveta...