Palailin juuri tiezikan ääreen, joka simahti juuri lapinreissun jälkeen kun piti alkaa katteleen mitä kerholaiset on kuukaudessa jupisseet
Onneksi Raato pelasti tilanteen ja rakensi Frankenstainin uudestaan
Elikkä asiaan. Laakasalossa jo pahoin lauenneet pik-upit eivät enää lämmintä konetta laittaneet kipinöimään, Lewiksen kanssa mittaillessa kylminäkin näyttivät kovia vastuslukemia, toinen vielä enemmän, kuumana melkein täyttä vastusta. Kylmänä toimivat kun käyntiin saa, kuumana alkoi olla jo koko ajan vaikeampaa, tankata kärsi ja heti käynnistettäessä toimivat, vaan jos huoltsikalla kahvit erehtyi heittämän kitusiin sai kiksistä houkutella 15-20 min tulille ennenkuin suostui. Käyntiin lähdettyään toimi hyvin.
Enivei, laakasalosta palauduttuani työnsin Kawan talliin odottamaan aikoja parempia ja pakkasin muksut Uudenkaupungin tuotteeseen ja suuntasimme kohti Lappia. Reissusta palattuamme rupesin syynäämään noita Kawan sytkyosia ja edelleen mittari osoitti pic-upeista satojen kilo-ohmien lukemia, täppäsin ne irti pyörästä ja mittasin ne uudestaan kädessä, nyt ne näytti täyttä vastusta eli hajosivat käsiin. Varmistin ne vielä johdot katkaisemalla aika tyvestä eikä se mittaustulosta muuttanut kummastakaan. Otin toisesta ST:stä (Kannibalismiako?) pic-upit ja ne näyttivät mitatessa oikeita lukemia alle 500 ohmia kumpainenkin, ruuvasin ne paikalleen ja ekalla potkulla Kawa käyntiin, vaikka pari viikkoa oli käymättä. Käynnistysvaikeuksia oli jo ollut viime kesästä lähtien varsinkin kuumana mutta joskus kylmänäkin.
Aika tasalaatuista osaa kumminkin kun molemmat nyrjähtää samaan aikaan hieman yli 270000 kilsaa ajettuina, eikä jättänyt tien päälle, vaan hajosivat kun niitä alkoi näpläämään. On kai noita mennyt muilla pienemmiläkin kilsoilla uusiksi. Näistä kun joskus aika jättää laitan Dynan S mallin kiinni.