Kawazi.Net

alkaa Kusiainenki liikkumaan kun heitetään ZX-12R -kiuas perssieen...
https://www.youtube.com/watch?v=hxvtJv7k218

Joo kyllä, sitä juuri. Ikiaikainen vastenmielisyyteni pompannappia kohtaan ei tule laantumaan koskaan, ei vaikka siihen mikä kiuas soviteltaisiin. Vieläkin tympäisee juhannus -79, mitä tuli matkailuajoneuvohkoon. Matkakohteessa oli kyllä muKawaa, mutta lisäkseen on paappa-tunturi toinen kulkine, jolla ajamista en kaiholla muistele. Ei ole aika kullannut muistoja ei.

_________________
Mun kans on sitte heleppo olla,on vain justihin niinku mä sanon. Ja siksi toiseksi, tarvittoopa mun kans ruveta...

Ainoa ajokokemus oli toisen viimeinen reissu, onneksi auton eikä kuskin. Olisikohan serkkuplikan kusiainen saanut toisen samanlaisen seuraaja ja vanha vietiin kaatopaikalle, tai sitten se oli sen jälkimmäisen loppu. Tehoa oli silläkin matkalla normia enemmän, mutta se oli edessä ja köyden päässä hinaamassa. Etuautona iso musta jenkki Ford Fairlane, harvinainen 66-67 malli, ja tämä yksilö ainutlaatuinen, kun oli dieselöity varsin alitehoisella koneella, mutta silti enemmän kuin kusiaisen koneessa ja hiekkatiellä lyhyen narun perässä riitti vallan mainiosti aika tuoreelle kortin omistajalle... Aikaa siitäkin jo yli 35 vuotta. Eikä se kusiainenkaan niin pieni ole, jommassa kummassa on myös synnytetty matkalla sairaalaan, joku serkkuplikan luokkakaveri jätti hieman viimetinkaan...

_________________
GPZ 1100 A1 1983

Joo kyllä, vai hinauksessa on jäsen oojala joutunut pompannapista kärsimään. Tuskassa jalostumisesta on kyse siinäkin. Hinauksessa olosta tuli mieleeni vielä yksi halveksittava rakkine, pikku-valmet. Juu-u, sellaisenkin olemassaolosta olen kärsiä saanut. Etenkin kun siitä sytytyspuola käytiin kleptoamassa kevättalvella -83, kts. "Tottahan Kawalla!", sivu 31. Minun puolestani se olisi saanut jäädä niille sijoilleen maatumaan, mutta samaisen vuoden loppukeväästä isäni saikin jostain päähänsä, että piikkilangankiristäjä pitää hakea kotipihaan tutkittavakseen. Ja syystä jotta siinä ei enää sitä puolaa ollut, (ja vaikka olisi ollutkin), sitä tuskin siellä metsässä jo akun puuttumisenkin takia käyntiin saataisiin. Siispä jouduttaisiin hinaushommiin. Koetin vaieta asian kuoliaaksi ja pariin otteeseen jollain tekosyyllä tuon retken onnistuin laistamaan, mutta sitten ei enää auttanut mikään, muutamaakin moottoripyörää kuskanneella VW Kleinbussilla vahva köysi mukana Laihianvälille suunnistettiin. Ei muuten erikoisemmin napannut, koska alusta pitäin oli selvää, kumpi meistä sen traktorintekeleen pukille joutuu istumaan, s-na.
Ei ollut erikoinen yllätys, että valmetissa, (kapistuksen alhaisuuden takia tahallaan kirjoitettu pienellä), olivat renkaat tyhjänä, muistelisin sen siellä ainakin kolme vuotta seisseen. Isäni arveli ainakin eturenkaiden menevän muutenkin vaihtoon, joten ei sillä niin väliä vaikkei minkäänlaista pumppua mukaan tullutkaan. Ajoneuvot köyteltiin toisiinsa kiinni ja liikkeellelähtöä suunnitellessa muistutin vetoauton kuljettajaa hinattavan romun rakenteellisesta, (siis täysillä renkailla), huippunopeudesta joka oli 11 km/h. VW:n sivuikkunasta kuului lausahdus, kuinka ei ollu mihinkää kiirus, aiva hissuksensa mentääs. Liikkeelle lähdettiinkin aivan kävelyvauhtia ja valmetti seilasi jo siinä hiekkatiellä tien laidasta laitaan. Pikitiellä noustiin Poronkankaan korkeimpaan kohtaan liki siedettävää vauhtia ja ajokaista tuntui juuri ja juuri riittävän, kun irvessä hampain piti ratista kiinni ja yritti pitää hinattavaa ojien välissä. Hinuri malttoi mielensä aina Vapaan hautausmaan paikkeille, (siis juuri samainen paikka jonne elokuvassa "Rosso" Kari Väänänen hautasi Martti Syrjän pari vuotta myöhemmin). Niillä paikkeilla alkaa alamäki jyrkkenemään ja narun päässä puolestaan alkoi arvuuttelu siitä, että kuinkahan pikaisesti sitä itsekin joutuu tuohon juuri ohitettuun kalmistoon...
Alamäestä huolimatta traktorintekeleen vauhti ei noussut huomattavasti tyhjäin renkaiden takia, mutta kun vetoautossa huomattiin tämä, niin sepä alkoikin kiskoa yhdistelmää eteenpäin lisääntyvällä vauhdilla. Vanhastaan muistin, että vaikka jarrupoljinta kuinka paineli, vastetta oli, muttei vauhti suinkaan mihinkään hidastunut.
Tukalat olivat hinattavan himmelin päällä olot. Jostain syystä alamäen loiventuessa vauhtikin hieman hidastui, oletettavasti vetoautossa huomioitiin lähestyvä liki 90 asteen mutka. Se kun oli selvitetty, edessä aukeavan suoran suomin mahdollisuuksin vauhti alkoi jälleen kasvaa. Tämän seurauksena kidutuspaikkani etupyörät alkoivat hyppiä ylös ja alas. Tilanne karmeudessaan alkoi olla siinä vaiheessa, että harkitsin hyppäämistä pois kyydistä tienvieren viileään vattupuskaan, aivan s-nan sama mite valmetille kävisi. Arvelisin nopeuden olleen yli 40 km/h, joskin tuossa kyydissä kaikki liike oli liikaa.Vetoautossakin hinattavan hyppiminen kai jotenkin pantiin merkille, koska vauhtia vähennettiin, joskin vain sen verran etteivät etupyörät enää irronneet maasta.
Vaan eipä sitä riemua pitkään riittänyt, jo sadan metrin hidastelun jälkeen VW:ssa taisi iskeä kotikiire. valmetin etupää hypähteli entistä korkeammalle. Hiukan himmailtiin pikitieltä kylätielle käännyyttäessä, mutta kovin hallituksi käännöstä ei voi sanoa. Viimeiset sata metriä madeltiin ja voin sanoa, että niin vei mehut tämä koettelemus jaarittelijastanne, että olin lähinnä vain häikäilevä yrittäessäni antaa palautetta tästä ei-niin-turvallisesta kyytistä. Vetoauton kuljettaja kovin hämmästeli, eihän koko matkalla millään tavalla vauhdikkaasti edetty. Eli kuten aina, väärässä olin. Mutta en sitten eläissäni enää mennyt lähellekään koko piikkilangankiristäjää. Se myytiin varaosiksi eräälle nokisutarille ja tilalleen tuli jo vahvasti enemmän traktoria muistuttava oranssi Nuffield. Ja osaatteko arvata minkä käyntiääni tulee mieleen kun joku Triumph Rocketiaan kierrättää? No, brittejä molemmat.

_________________
Mun kans on sitte heleppo olla,on vain justihin niinku mä sanon. Ja siksi toiseksi, tarvittoopa mun kans ruveta...

- Onkohan sillä kaikki hyvin siellä perässä
- On, on, iloisesti siellä vilkuttaakin ja heiluttelee välillä molemmillakin käsillä...

Yleensä myös hinausköysi on hieman liian lyhyt ja jarrut tehottomat. Tyhjistä renkaista ja niiden vetelyistä muistuu ensimmäisen työpaikan kaupungin puhelinlaitoksen asennusautot Fiat 850T (muutenkin taisivat olla Fiat ja Lada), lempinimeltään "kyttyrä" uto, pakettiautoversio 850:stä . 850T oli selvä sukulaisuussuhde pienempään kusiaiseenkin, samanlainen kaasupoljin, vähän kuin mustaksi maalattu peltinen puurolusikka. No kuittasin ja otin sellaisen 850T:n alle juuri huollosta tulleena. Ihan hirveitä tehoja tuossakaan ei ollut, vaikka olikin isolohko 850-kuutioinen. Kolmannesta risteyksestä piti luikahtaa vähän ripeämmin liikenteen joukkoon, puurolusikka pohjaan ja auto heittää kääntyessä perää kuivalla asfaltilla kuin mikäkin drifteri. Ei ollut onneksi niin tiuykka paikka että olisi osunut mihinkään, auto kulki kuitenkin niin normaalisti kuin tuollainen kulki, mutta kokeillessa huomasi että toiseen suuntaa käännyttäessä ei ongelmia, mutta oikealle driftaa - vasen takarengas oli lähes tyhjä... (täyttö huoltoasemalla palautti alkuperäisen "ajovakavuuden") Voi vain kuvitella miten vetelee traktori tyhjillä renkailla.

Noista kyttyröistä muistuu toinenkin tarina, yksi asennuspari oli keskikaupungilla mäessä kuorma-auton takana, kuorma-auto pysähtyi risteykseen ja kyttyrä myös. Valot vaihtuivat punaiseksi ja kuorma-auto päätti peruuttaa kun oli suojatien päällä... -ei vaan mistään peileistä nähnyt pientä kyttyrää, ja sen takana oli lisää autoja, eli kyttyrä ei päässyt peruuttamaan, tuli kuulemma aika kiire ulos kun lavan reuna alkoi työntyä ikkunasta sisään (toki ensin oli töötätty, mutta ei ne säälittävät meep-meep äänet juuri ulkopuolisia häirinneet).

Laitetaan liitteeksi kuva, tehostaa hieman tunnetta joka voi syntyä kun tuulilasi särkyy ja A-pilarit alkavat taipua, tuo on netistä "matkailuauto", mutta selittää myös lempinimen kyttyrä, moottori ihan takimmaisena ja söi pienestä tavaratilasta tilaa pois. Kuvasta ei oikein näe kokoa, mutta kääpiö pakettiautojen luokassa, noin 3,8 metriä pitkä ja muutenkin kapea ja matala (pienin nyt 2023 Suomessa myytävä auto lienee Kia Picanto 3,6 m pitkä, eli vain 20 cm lyhyempi, mutta se on myös 20 cm leveämpi kuin kyttyrä, korkeudessa kyttyrä voittaa 10 cm ilman kyttyrääkin, mutta ei kuski silti kovin korkealta oääse maailmaa tarkkailemaan).

_________________
GPZ 1100 A1 1983